
FIILIS-blodprovpaketer / hälsogranskning
Svenska tekster påkommande
30 min käynti sairaanhoitajalla sisältää verinäytteiden oton, kyselykaavakkeen täytön ja verenpainemittauksen. Hinta sisältää myös vastausten tultua lääkärin kannanoton mahdollisten jatkotoimien tarpeesta. Jatkohoitopaikan päätät aina itse.
Paketit:
XS
59 €
Sisältää:
PVK
ferritiini
S
69 €
Sisältää:
PVK
ferritiini
TSH
Alat
Lipidit
paastosokeri
M
79 €
Sisältää:
PVK
ferritiini
TSH
T4V
Alat
Lipidit
HbA1c
paastosokeri
Krea
FSH tai PSA
L
99 €
Sisältää:
PVK
ferritiini
TSH
T4V
Alat
GT
Lipidit
HbA1c
paastosokeri
Krea
FSH tai PSA
Calsium
D-vitamiini
Na
K
XL
129 €
Sisältää:
PVK
ferritiini
TSH
T4V
Alat
GT
Lipidit
HbA1c
paastosokeri
Krea
FSH tai PSA
Calsium
D-vitamiini
Na
K
B12 vitamiini
Laboratiotutkimusten selitteet:
Kreatiniini on munuaisten toiminnan mittari, jonka arvo voi nousta monista eri syistä. Esimerkiksi tietyt sairaudet, kuten verenpainetauti, diabetes, akuutti tai krooninen munuaisten vajaatoiminta, munuaisten verenkierron häiriö ja munuaiskivet voivat aiheuttaa kreatiniinin nousun.
Sukupuolen lisäksi myös ikä vaikuttaa merkittävästi munuaisarvoihin. GFRe-arvo on tarkempi munuaistoiminnan kuvaaja kuin pelkkä kreatiniiniarvo, koska se ottaa kreatiniinin ohella huomioon myös iän ja sukupuolen. GFRe tutkitaan kreatiniinitutkimuksen yhteydessä, koska munuaisen toiminnan muutokset näkyvät siinä aikaisemmin.
Natrium on tärkeä solunulkoinen positiivisesti varautunut ioni, joka osallistuu elimistössä olevan veden määrän ja happo-emästasapainon säätelyyn. Natriumin määrittämistä käytetään esimerkiksi oksennus- ja ripulitautien sekä sydämen vajaatoiminnan tutkimuksissa.
Kalium on tärkeä solunsisäinen positiivisesti varautunut ioni, joka vaikuttaa elimistön happo-emästasapainoon sekä nestetasapainoon. Kaliumin määrittämistä käytetään esimerkiksi oksennus- ja ripulitautien sekä munuaisten vajaatoiminnan tutkimuksissa.
Kalsiumilla on tärkeä rooli elimistössä. Se on mukana aineenvaihdunnan reaktioissa, sydämen, lihassolujen ja hermosolujen toiminnan säätelyssä sekä luuston kehityksessä ja veren normaalissa hyytymisessä.
99 prosenttia elimistön kalsiumista esiintyy luustossa, missä se toimii vahvana mineraalina. Se antaa luustolle ja hampaille lujuuden. Aikuisen luustossa kalsiumia on noin yhden kilon verran. Koska osa luuston kalsiumista vaihtuu luun uudistuessa, aikuinen tarvitsee kalsiumia ruokavaliosta päivittäin. Elimistö säätelee veren kalsiumpitoisuutta ja huolehtii, että kalsiumia on aina siellä missä sitä tarvitaan.
Perusverenkuva (pieni verenkuva) antaa yleiskuvan verisoluista ja hemoglobiinista. Tutkimuksessa mitataan punasoluja (ja niiden hemoglobiinipitoisuutta) ja valkosoluja. Myös verihiutaleiden
(trombosyyttien) lukumäärä ilmoitetaan perusverenkuvan yhteydessä (tätä tarkoittaa PVK-lyhenteeseen lisätty kirjain T). Punasolujen kokojakauma (RDW) kuvaa punasolujen koon ja tilavuuden vaihtelua.
Perusverenkuvaa tarvitaan lukuisissa eri tilanteissa, koska sen avulla voidaan todeta ja seurata monia eri sairauksia. Moniin pitkäaikaisiin sairauksiin, kuten munuaisten vajaatoimintaan, reumasairauksiin ja pitkäaikaisiin tulehdustiloihin, liittyy anemiaa.
- B-PVKT, Viitearvot aikuiset
- B-Leuk 3.4–8.2 E9/l
- B-Hb, naiset 117–155 g/l
- B-Hb, miehet 134–167 g/l
- B-Hkr, naiset 35–46 %
- B-Hkr, miehet 39–50 %
- B-Eryt, naiset 3.90–5.20 E12/l
- B-Eryt, miehet 4.25–5.70 E12/l
- E-MCV 82-98 fl
- E-RDW, naiset ≤ 15 %
- E-RDW, miehet ≤ 14 %
- E-MCH 27–33 pg/solu
- E-MCHC 320–355 g/l
- B-Trom 150–360 E9/l
Ferritiini on elimistön raudan varastoproteiini, jonka pitoisuutta veressä pidetään rautavarastojen mittarina. Veren alhainen ferritiinipitoisuus voi johtaa raudanpuuteanemiaan. Raudanpuutteen yleisimpiä oireita ovat väsymys ja suorituskyvyn lasku.
Yleensä matalan ferritiinin syynä on raudan menetys verenvuodon takia. Tämän vuoksi raudanpuute on yleistä etenkin hedelmällisessä iässä olevilla naisilla, jolloin verta menetetään runsaasti kuukautisten aikana.
Elimistön rautavarastot hupenevat herkemmin myös raskauden aikana. Tämä johtuu siitä, että äidin elimistö tuottaa veren punasoluja myös sikiön tarpeisiin
Tyreotropiini on aivolisäkkeen erittämä hormoni, joka säätelee kilpirauhasen toimintaa.Tyreotropiini tutkitaan tavallisimmin, jos halutaan selvittää, onko kyseessä kilpirauhasen toiminnan häiriö. TSH-arvoa tulkitaan yleensä yhdessä muiden kilpirauhastutkimusten, tavallisimmin T4-V-tutkimuksen kanssa.
Kilpirauhanen on kaulan alaosassa sijaitseva, noin 20 grammaa painava parillinen elin. Sen tehtävänä on tuottaa tyroksiinihormonia, joka on välttämätön aineenvaihdunnan säätelyssä. Tyroksiinin mittaamisella saadaan tietoa kilpirauhasen toiminnasta.
Ainoastaan vapaa tyroksiini pystyy hoitamaan hormonin tehtäviä. Mittaamalla vapaata tyroksiinia saadaan kuva toimivan hormonin määrästä.
ALAT-tutkimus kertoo maksan terveydestä. ALAT on entsyymi, jota pääsee verenkiertoon maksakudoksen soluvaurioissa. Sen perusteella voidaan päätellä maksakudoksen vaurioitumista.
Maksan terveyteen on hyvä kiinnittää huomiota. Alaniiniaminotransferaasin pitoisuus veressä kertoo maksan terveydentilasta.Maksan terveyteen voi vaikuttaa elämäntavoilla. Alkoholi, ylipaino (etenkin keskivartalolihavuus) ja liiallinen nopeiden hiilihydraattien sekä kovien rasvojen saanti lisää maksan rasvoittumista. Tällöin maksasoluihin kertyy runsaasti rasvaa, joka haittaa solujen normaalia toimintaa.
Maksan toimintaa voidaan mitata erilaisilla tutkimuksilla. Yksi herkimmistä on GT eli glutamyylitransferaasi (S-Gt). Sitä on normaalisti runsaasti maksan ja sappiteiden seinämäsoluissa. GT muuttuukin yleensä nopeasti maksasairauksien ja sappiteiden tukoksen yhteydessä.
GT-arvo on hyvä tarkistaa alkoholin liikakäytön epäilyn yhteydessä sekä maksasairauksien ja sappitiehyetukokseen viittaavien oireiden yhteydessä.
Lipidi on yleisnimitys kaikille veressä kulkeville rasvoille ja rasvan kaltaisille aineille. Keho varastoi luonnostaan ravinnosta saatavaa rasvaa tulevaan käyttöön. Kun keho tarvitsee energiaa, se hajottaa veressä olevia lipidejä rasvahapoiksi ja polttaa niitä.
Mitä lipidit ovat?
Kokonaiskolesteroli. Kolesterolin pitoisuus veressä.
HDL-kolesteroli. “Hyvän” kolesterolin määrä.
Trigly eli triglyseridit. Triglyseridien määrä.
LDL-kolesteroli. “Pahan” kolesterolin määrä.
Non-HDL
Kol/HDL-suhde
Kolesterolia on elimistön kaikissa soluissa, mutta sitä kertyy erityisesti verisuonten seinämiin. Veressä kiertäessään kolesteroli kulkee lipoproteiinin sisällä.
LDL-kolesteroli on juuri sitä kolesterolia, jota terveyden kannalta kannattaa alentaa. Paljon kovaa rasvaa sisältävä ruokavalio voi johtaa pahan kolesterolin pitoisuuden nousuun veressä. Kovaa rasvaa saadaan esimerkiksi eläinperäisistä rasvatuotteista, kuten voista ja voissa paistetuista ruoista. Näiden runsas syöminen saa kolesterolipitoisuuden nousemaan, mikä voi johtaa ennen pitkää valtimotautiin.
Triglyseridit ovat elimistössä kiertäviä rasvoja, joita käytetään solujen energianlähteenä. Ne ovat myös lipoproteiinien rasva-rakenneosia. Korkea triglyseridiarvo liittyy useimmiten vyötärölihavuuteen, ylipainoon tai runsaaseen alkoholinkäyttöön. Se on yhteydessä myös korkeaan LDL-kolesteroliin.
HDL-kolesteroli eli hyvä kolesteroli on LDL-kolesterolin vastavoima. Matala HDL-kolesterolin pitoisuus on yhteydessä kohonneeseen valtimotaudin riskiin. HDL-kolesteroliin voi vaikuttaa erityisesti lisäämällä liikuntaa ja lopettamalla tupakoinnin.
Glukoosi on eräs yleisimmistä sokereista. Veren glukoosiarvo on sama asia kuin verensokeri. Verensokeri voidaan mitata paaston jälkeen tai ilman paastoa. Verensokeri nousee liian korkealle esimerkiksi diabeteksessa.
Terveellä henkilöllä glukoosi eli verensokeri pysyy hyvin vakaana elimistön tarkan säätelymekanismin ansiosta.
Tasainen verensokeri pitää mielen virkeänä ja jaksamisen hyvänä. Säännöllinen ruokailu ja terveet elämäntavat auttavat pitämään verensokerin tasaisena.
Poikkeavan korkea verensokeri johtuu yleensä diabeteksesta.
Liian korkea tai liian matala verensokeri ovat haitallisia terveydelle.
Sokerihemoglobiini B-HbA1c ilmaisee veren pitkäaikaisen sokeriarvon. Sokerihemoglobiinitesti eli pitkäaikainen sokeri ilmaisee keskimääräisen verensokerin edeltävien 2 – 8 viikon ajalta.
Sokerihemoglobiinista voidaan päätellä mahdollisuus diabeteksen kehittymiseen.
Tärkein keino pitää verensokeri tasapainossa on säännöllinen ruokailu.
FSH on valkuaisaine, jonka rytmittää naisten kuukautiskiertoa munarakkuloiden kasvun ja kypsymisen kautta. Miehillä sama hormoni vaikuttaa siittiöiden tuotantoon.
Mittaamalla FSH-pitoisuus voidaan selvittää hedelmättömyyttä, kuukautisten epäsäännöllisyyttä sekä aivolisäkkeen häiriöitä.
Vaihdevuosien aikana munasarjat lakkaavat toimimasta ja FSH pitoisuus kohoaa.
PSA-testi kertoo miten eturauhanen voi. Eturauhanen löytyy miehiltä virtsarakon alapuolelta, eli virtsaputki kulkee sen läpi. Tärkein eturauhasen tehtävä on tuottaa siemennestettä.
Mitä suurempi prostata on, sitä suurempi on plasman PSA-pitoisuus. Iän mukana prostata yleensä kasvaa, jonka vuoksi myös viitearvojen yläraja melkein kaksinkertaistuu 50 ikävuoden jälkeen. PSA-arvo suurenee selvästi yli viitearvojen, jos prostata suurenee huomattavasti eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun seurauksena. Pitoisuus saattaa suurentua myös virtsatietulehduksessa ja eturauhastulehduksessa. Viitearvojen ylittyminen ei siis useimmiten merkitse hoitoa tarvitsevaa syöpää.
B12-vitamiinin tärkeimpiä lähteitä ovat maksa sekä liha- ja maitotuotteet. Kun mahalaukku on kunnossa sen solut valmistavat ns. sisäistä tekijää, johon sitoutuneena B12-vitamiini kykenee imeytymään ohutsuolesta. B12-vitamiinin puute on yleistä yli 65-vuotiailla imeytymisongelmista johtuen. Puutetta voi aiheuttaa myös tiukka kasvisruokavalio ja jotkin lääkkeet.
D-vitamiinin määritystä tarvitaan yleisimmin epäiltäessä D-vitamiinin puutetta tai selviteltäessä kalsiumin aineenvaihdunnan häiriöitä.
Elimistön D-vitamiini muodostuu ihossa auringon UV-valon vaikutuksesta, ja osa saadaan ravinnon mukana. Maksassa D-vitamiinista muodostuu ns. kalsidiolia eli D-25-vitamiinia, joka on verenkierrossa esiintyvä pääasiallinen D-vitamiinimuoto. D-25-määritys riittää puutostilan selvittämiseen.
Lähes kaikki kudokset tarvitsevat D-vitamiinia. Se lisää kalsiumin ja fosfaatin imeytymistä ruoansulatuskanavasta. Lihominen lisää D-vitamiinin tarvetta. Vaikea puutostila aiheuttaa lapsille riisitaudin. Aikuisilla puute aiheuttaa osteomalasiaa eli luun pehmenemistä. Ikääntyneillä D-25 pitoisuus olisi hyvä olla yli 75 nmol/l osteoporoosin eli luukadon ehkäisemiseksi. D-vitamiini näyttää parantavan myös elimistön puolustuskykyä taudinaiheuttajia vastaan.